Menolippu Lieksaan.

Pojat valitteli tylsyyttä ja itsekin kyllästyin seuraamaan heidän mobiilipelejään, sekä jatkuvaa Salkkareiden tuijottelua. Suomalainen tv-ohjelma Salkkarit on tosin synnyttänyt pojille halun tehdä omaa tv-sarjaa ja tube-videoita, jotka koen ainoana positiivisena asiana jo pian 20v pyörineestä sarjasta.
Mitäpä siis tehtäisiin keskellä viikkoa, epävakaan säätilan luodessa paineita ja kukkaron ammottaessa tyhjyyttään. Retki naapuripitäjään!

Lieksaan siis, sinne se haikaili Simpauttaja-elokuvasta Markettakin.

Autoilun sijaan valittiin kulkuneuvoksi juna. Junallekin mentiin pyörillä. Ekoteko ja päivän kuntoilut samassa. Se oli muuten ensimmäinen kerta pojille olla junassa. Kiskobussissa ei valitettavasti nähty konduktööriä ja ajatusten punaiset verhot ja matot joutuivat myös kuoppaamaan. Mietin liekkö moista punaisin verhoin ja lyhdyin varustettua junaa olemassakaan. Pojillani on mainio mielikuvitus. Tiedä millaisen saippuaoopperan saavat vielä aikaiseksi.

Retkeily kannattaa aina. Lasten kanssa se on ihanaa ja pienet asiat tuottavat hymyä ja iloa. En ole koskaan aiemmin iloinnut junan saapumisesta yhtälailla kuin nyt seuratessani nuorimmaiseni jännitystä ja hymyä. Tai olen, kerran, kun odotin kaukaa Ilomantsin asemalla lättähatun saapumista. Taisinpa olla saman ikäinen. Silloin Ilomantsiinkin kulki vielä henkilöliikenteen juna.

Enosta oli kirjoitettu sanomalehti Karjalaiseen mainio artikkeli. Siinä puhuttiin muun muassa Enon kansainvälisyydestä, tai pikemminkin sen vähyydestä. Juna-asema oli autio, mutta toden totta, niin kelekkeesti, käyttäen tätä huikeaa sanaa siitä Simpauttaja-elokuvasta, kuului suomen, ruotsin ja englannin kieliset ilmoitukset junan myöhästymisestä. Rautatieasema kun Enossa kuuleman mukaan on se kansainvälisin paikka ;)
Nuorimmaiseni kuunteli korvat höröllään, vaniljatuutti käsiin sulaen kuulutuksia ja tokaisi pikkuvanhasti ja pikkukylän pojan realismia äänessään: "höh, mitä järkeä on kuuluttaa englanniksi, kun eihän täällä oo muita kuin myö". Vähissä oli matkustajat tiistai-iltapäivänä Lieksan suuntaan. Harmitti hieman.

Lieksa, kaunis, mutta hieman aliarvostettu kaupunki oli hyvä retkikohde. Lieksassa kävelyetäisyydellä on oikeastaan kaikki mitä pikkukylän tyttö poikineen kaipaa. Suuntasimme ensimmäiseksi lasten liikennepuistoon, joka yllätti minut positiivisesti. Liikenne puistossa oli kuin Lontoossa, etenkin omien lasten kaahaillessa ympäriinsä, mutta isoimmilta kolareilta vältyttiin. Hieman evästelyä ja uimahalliin, joka säiden takia saisi olla avoinna vaikka heinäkuulle. Sen verran kolea ja vähäluminen tämä Suomen kesä aina on. Pojat olivat tyytyväisiä, ei ne suuria vaadi. Ja vaikka se raha ei saisi näytellä roolia missään, niin huojentavaa oli, että koko reissusta selvisi ruokailuineen kaikkineen alle satasella. Suositellaan muillekin!